Elämä on viimeisen viikon aikana näyttänyt minulle taas kummallista huumorintajuaan. Olen aika kökkönä
sekä mentaalisella että fyysisellä tasolla, (unohdin tehdä polvivenyttelyt eilen). Mietin päiviä, mistä
voisin kirjoittaa blogiin, jos aivot risteilevät erikoisia ajatuskuvioita eikä missään tunnu olevan järjen
hiventä. Nyt vain toivon, että pääsen jotenkin taas tilanteen tasalle ja lopetan haahuilun tässä epäselviön
ajattomassa tyhjiössä. Olen kai jonkinlaisessa välitilassa taas. Ja se vituttaa. Edistääkseni järkiintymistä
voisin listata yksinkertaisessa muodossa ne asiat, jotka tuottavat minulle inhimillistä iloa tai surua tällä
hetkellä:
+ puheviestinnän kurssi loppui eilen.
+ sain muutamia mallinkeikkoja näille viikoille (tietää extrarahaa).
+ luovan kirjoittamisen aineopinnot alkavat ensiviikolla.
+ olen välttynyt kurssien inhaiselta päällekkäisyydeltä lähes kokonaan.
+ olen rakastunut.
+ kritiikkikurssi on ihana! (Vaikka vaatiikin työtä).
+ tilasin elämäni ensimmäisen arvostelukappaleen suoraan kustantajalta, jännää.
+ aloitan laulamisen ja etsin laulunopettajan.
+ ainejärjestötoiminta.
+ otavan kirjaillasta sai Miika NousiaisenMaaninkavaaran.
+ ainakin yksi kirjailta vielä edessä.
- miten saan karsittua opintopisteitä? Niitä on ihan liikaa.
- Satyyriin kirjoitettava kritiikki takkuilee.
- olen rakastunut.
- voisin laihduttaa.
- vihaan päätöksiä: italia vai ranska, venäjä vai romania?
- miksi en ole fiksu niin kuin muut?
- en kykene tieteelliseen ajatteluun.
- kahvi ehti kylmetä.
- pitää siivota, vanhemmat tulevat.
- miksi en ole mezzosopraano? (Vaikka voisi toisin luulla, tämä aihe on erittäin kipeä).
- rahatilanne kusee taas vaihteeksi.
- en saa mitään aikaiseksi.
Kun äärimmäisen ilon ja surun aiheita löytyy samanaikaisesti useampia, tulee koettua elämä sekavaksi ristiriitaisuudessaan.
Niin juuri on käynyt minulle. Odotan, että aallokko tasaantuu ja saan nauttia sekä iloista että suruista taas pieninä
hippusina pitkin arkea.
suunnitelmat uusiksi ; 14092009
Olen tehnyt viittä vailla valmiiksi kritiikkikurssin ensimmäisen kritiikin dokumenttielokuvasta Kansakunnan
olohuone, jonka deadline on tänään sekä seuraavaan Satyyriin
tulevan kritiikin Minttu Hapulin kirjasta Tarot-tarinat. Jos olen oikein onnekas ja ahkera, saan
kummatkin lähetettyä tänään! Illalla on nimittäin vain yhden luennon verran velvoitteita ja luovan kirjoittajien
listalle pitäisi tiedottaa ensiviikon myyjäisistä, joka hoituu käden käänteessä, kunhan saan uusien opiskelijoiden
sähköpostiosoitteet käsiini.
Olen kuluttanut aikaani kalenterin uudelleen syynäämiseen. Taidehistorian tentti saa taas jäädä seuraavalle lukukaudelle,
vaikka aloitin jo sen lukemisen. Yli 50 opintopistettä syksylle on ehkä hieman liikaa jopa minulle, joten opintosuunnitelma
saa kokea pikaisen sulkasadon. Olin nimittäin täyttänyt aika hyvin lukukausisuunnitelmani kun en uskonut pääseväni luovan
kirjoittamisen aineopintoihin. Nyt sitten siirrän joitain suorituksia keväälle ja käyn luovan kirjoittamisen lisäksi vain
ne tärkeimmät nyt syksyn aikana.
Nyt kun luovan kirjoittamisen saaminen laajaksi sivuaineeksi on varmistettu ja kulttuurihistorian opinto-oikeus
saavutettu, näyttäisi tutkintoni suurin piirtein tältä:
Yleinen kirjallisuustiede 160 op
Luova kirjoittaminen 60 op
Kulttuurihistoria 25 op (+ 35 op)
Taidehistoria 25 op
Kotimainen kirjallisuus 25 op
(+ 5. sivuaineen perusopinnot)
Pakolliset kieli- ja viestintäopinnot 15 op
= 370 op
Viidenneksi sivuaineeksi minulla on muutamia eri ehdotuksia. Minua kiinnostaisi
Romanian kieli ja kulttuuri, kansatiede, folkloristiikka
ja naistutkimus. Toisaalta, mikäli en pääse yhteisymmärrykseen itseni kanssa, voin aina mennä
kielikeskuksen kursseille treenaamaan kielitaitoani. Tämä on siis suunnitelma. Tuolla viidennen sivuaineen
päättämisellä ei ole kiire, aion suorittaa sen vasta maisterivaiheessa ja katsoo sitten, mikä noista vaihtoehdoista
kävisi parhaiten graduprojektin kannalta.
epätodellista mutta totta ; 13092009
Siellä se nimi on listassa! Nyt meni kalenteri uusiksi
apua miten ihmeessä pääsin sisään ääk kääk apua puuh pääh! Olo on vielä epätodellinen, vaikka edessä seisoo satavarma
todiste tämän lukuvuoteni pääurakasta. Kulttuurihistoria siirtyy seuraavalle vuodelle, tämä vuosi on täynnä kirjoittamista,
aivan kuten edellinenkin. Kerrassaan muhevaa. Lisää hehkutusta luvassa ainakin siihen asti, kunnes deadlinet hönkivät niskaan.
Yksi kysymys: miten tässä nyt näin kävi?
la plus belle la vie ; 12092009
Sanoja ei kaiketi tarvita.
lisättävää edelliseen ; 07092009
Sain sivuaineoikeuden kulttuurihistorian oppiaineeseen. Kaupanpäällisiksi
pistetililleni kilahti kaksi opintopistettä kokeesta, joten minulla on nyt pyöreät 90 opintopistettä. Mainiota tentissä
oli se, ettei suorituksesta saanut arvosanaa
vaan koe arvioitiin hyväksytty/hylätty-menetelmällä. Muhevaa, sillä suoritukseni oli ala-arvoinen. Voin siis
tanssia kansantansseja hyvillä mielin.
Olen löytänyt Tuomari Nurmion uudestaan. Hän kuului Kauko Röyhkän kanssa villeihin
nuoruusvuosiini intensiivisesti. M:lle ei ihan vielä auennut Lasten mehuhetken syvyyspsykologia,
mutta odottakoon kun oppii suomea ‒ kielikurssi alkoi tänään ‒ niin johan alkaa niin Nurmion kuin
Röyhkän elämänfilosofia aueta.
viikonloppu maalla ; 07092009
Vietimme viikonlopun vanhempieni luona maaseudulla. Ilma oli ihanan kirpeän raikas ja syksyinen, sunnuntaina
tuli oikein kunnolla vettäkin. Veimme koiraa ulos, nautimme maisemista ja piipahdimme ensin lauantaina Helsingissä
ja sunnuntaina eräällä lähikirppiksellä siistimässä äidin myyntipöytää ja katsastamassa paikan kirja-annit.
Vanhempien luona odotti tällainen pieni ja söpö eliö.
Tähtäimessä oli päästä bulevardilla olevaan WSOY:n kirjakauppaan, koska olin varannut sieltä kaksi koulukirjaa
siskoani varten. Saan kaupasta sen verran hyvät aleprosentit, että Helsinkiin matkustaminen osaksi kirjojen takia
kannatti. Noudin tyytyväisenä siskoni kirjat, kunnes tulin kysyneeksi kattavammin alennuksistani. Piru oli irti
vaiheessa, jolloin kuulin saavani kaunokirjoista, (siis KAIKISTA) -50% ovh:sta. Täytin ostoskorini hyvään tahtiin
pitäen silmällä kirjoja, joita voisin käyttää yliopistolla. Lopulta kirjoja oli kassapisteelle mentäessä korissa
melkein 70 euron edestä. En todellakaan saanut ostettua edes murto-osaa niistä kaikista, jotka olisin halunnut,
mutta voin aina lohduttautua tiedolla, että voin suunnata kauppaan aina hyvillä mielin kun seilailen Helsingin
suunnalla. Kauppa oli iso ja monipuolinen, kuin unelmien karkkikauppa.
Kävin tavan vuoksi myös keskustan Suomalaisessa, josta sain kaksi kahden euron kirjaa mukaani. Muuten kiertelimme
lähinnä Helsingin katuja paikoissa, joissa emme ole vielä koskaan käyneet. Talot olivat kauniita ja löytyi sieltä
muutama nätti kirkko ja puistokin. Kahvittelemassa kävimme Café Kafkassa, josta ansaitsi paikan uutena lempikahvilanamme.
Pikku hiljaa vetäydyimme takaisin vanhemmilleni ja leikimme loppuillan koiran kanssa.
Sunnuntaina kävimme kirpputorilla ja ikävä kyllä sieltäkin lähti muutama mukava kirja mukaan. Olivat niin halpoja,
(hinta noin euron kipale) ettei niitä voinut sinne hyllyille mitenkään jättää. Olisi tehnyt mieli ostaa WassmonLasi maitoa, kiitos ja Zafónin uusin Enkelipeli kympin yhteishintaan, mutta päätin satsata
klassikkoihin, joista ei ole enää helposti painoksia saatavilla, kuten esimerkiksi Thomas Mannin teoksiin.
Tästä piti tulla kirjavapaa viikonloppu, mutta sain haalittua niin paljon opuksia mukaani, että jouduin lainaamaan
äidiltäni pienen matkalaukun yksistään kirjoja varten. Kirjojen lisäksi sain äidiltä tavaroita, jotka olisivat
muuten päätyneet kirppikselle myyntiin: käyttämätön suihkuverho, kaksi vanhaa metallipurkkia, vanha kello, kaksi
mariskoolia (mustikansininen ja sammalenvihreä), kermanvärinen syystakki, valkoiset farkut, vaaleat caprihousut,
ruskeat käsineet, koristeellinen lasikulho, musta laukku ja lämmin viininpunainen fleecetakki. Tavaraa siis tuli
saatua ja olo on mainio: rahaa tuli kulutettua vain kirjoihin, en siis ole persaukinen. Täytyy myöntää, että vähän
hävetti ottaa vastaan niin paljon tavaroita, mutta yritän ajatella äitini tavoin: miksi pistää myyntiin jos toinen
sitä tarvitsee? Olen siinä mielessä samanlainen kuin äitini, että käytän tavaroitani vuosikausia enkä mielelläni
heitä mitään pois, joten luultavasti minun hoivissani tavaroista saa irti maksimaalisen hyödyn sen sijaan, että
joku ostaisi esim. tuon mustan laukun kirpputorilta, käyttäisi yhden talven ja heittäisi sitten pois.
Kirjastohuonekin näkee ajan.
tammen kirjailta ; 04092009
Eilinen kirjailta muistutti taas elävästi mieleeni kaikki ne Helsingin iltamat muutaman vuoden takaa,
niiden sydämellisen tunnelman, kevyen huumorin ja ylitsevuotavan onnentunteen siitä kun ymmärtää taas
kerran olevan täysin omalla alallaan.
Ilta alkoi perinteisesti puolentoista tunnin kimaralla, jossa kymmenisen kirjailijaa kömpi lavalle kukin
vuorollaan kertomaan vastailmestyneestä, (tai pian ilmestyvästä) kirjastaan. Olin täydellisesti onnistunut
ohittamaan esimerkiksi tiedon, että ikisuosikiltani Kaari Utriolta ilmestyi uusi romaani: Vaitelias
perillinen. Hän kertoi julkistamistilaisuuden olleen juuri ennen kirjailtaa. Niin vakuuttavasti hän
kirjastaan kertoi, (kuten aina) että alkoi minuakin kiinnostaa suomalaisen lasin kulttuurihistoria. Toinen
ihana esiintyminen tuli Timo Parvelalta, joka luki uusinta Ella-kirjaansa haastattelun lopuksi.
Riemastuttavien haastattelujen jälkeen, (mm. Arvi Lind, Anna Kortelainen, Risto Isomäki, Tomi Kontio,
Taavi Soininvaara, Lauri Törhönen) siirryttiin yläkertaan kohottamaan malja alkavalle kirjasyksylle.
Pienen seurustelutuokion jälkeen siirryttiin alas maittavan buffetpöydän antimista nauttimaan ‒ ja juomaan
lisää viiniä. Lautaseni täyttyi lisukkeista sen verran, ettei tilaa lopulta jäänyt lämpimälle ruoalle
ollenkaan. Se ei tosin haitannut, tulin aivan sopivan täyteen ilmankin.
Kesken ruokailun paikalle ilmestyi Timo Parvelan kirjoista tutut Maukka ja Väykkä, jotka esittivät
piristävän pienen show’n ruokailijoiden keskellä. Teatteriesityksen jälkeen Tammen markkinointi antoi meille
pienen katsauksen tilanteestaan ja välineistään parantaa markkinointia tulevaisuudessa. Sitten oli jälkiruoan
vuoro, seurustelu jatkui pöytäryhmissä ja rohkeimmat tekivät tuttavuutta kirjailijoiden kanssa. Olen aiemmissa
kirjailloissa aina miettinyt Kaarille puhumista, mutten tälläkään kertaa lopulta uskaltautunut. Tyhmä minä. No,
ensivuonna sitten ehkä, mikäli hän vielä julkaisee tulevaisuudessa ja iltoihin osallistuu.
Kun virallinen ohjelma, (ja ruokailu) oli päättynyt, ihmiset alkoivat valua pikku hiljaa paikalta. Läksiäislahjaksi
sai pienen kirjakassin, jossa oli kaksi Keltaisen kirjaston kirjaa, (Tammen Keltainen Kirjasto, eli iso K,
täyttää tänä vuonna 55 vuotta). Sen lisäksi mukaan sai haalia Tammen kirjakatalogeja, mikäli niistä kiinnostui.
Itse otin kolme: kevään ja syksyn kaunokirjallisuudesta sekä syksyn lastenkirjallisuudesta kertovat katalogit.
Kotimatka venyi vielä hyvässä ja virkistävässä seurassa, ennen kuin päädyin kotiin ja suoraan peiton alle. Hyvin
nukutun yön jälkeen mietin, johtuiko pienen pieni päänsärkyä muistuttava huonossa asennossa nukkumisesta vai
eilisistä viinilasillisista.
ensimmäinen luentopäivä ; 03092009
TYY:n kalenteri näyttää tänä vuonna todella hienolta. Viimevuotinen lukuvuosikalenteri oli niin karmea,
etten voinut edes ajatella käyttäväni sitä. Pelkäsin jo, että he jakavat ilmaisia kalentereita yksistään
sen vuoksi, että ne ovat niin rumia, eikä niitä kukaan muu huoli kuin opiskelijat, kun kerta ilmaiseksi
saavat. Toisaalta luotan kyllä vanhaan hyvään Wega-kalenteriin, jota olen käyttänyt jo joitakin vuosia.
Kutkuttaisi käyttää tuota uusinta TYY:n kalenteria, mutta olisiko siinä mitään järkeä: mitä teen kahdella
kalenterilla?
Tänään alkaa ensimmäinen luentokurssi. Aikaisten aamuherätysten johdosta mahduin Kritiikkikurssille,
jossa siis luento-osuudet ovat kaikille avoimet, mutta pienryhmäopetusta saavat 14 ensimmäisenä ilmoittautunutta.
Pääsin kritiikki B:hen, joka on siis kirjallisuuden, kuvataiteen ja teatterin kritiikin kurssi. Kritiikki A
puolestaan keskittyy musiikkiin, elokuviin ym. Toivon kurssin olevan hyödyllinen, sillä suoranaista opetusta
kritiikin kirjoittamisesta en ole oikeastaan koskaan saanut.
Kurssi alkaa pelkällä luento-osuudella, pienryhmäopetus alkaa vasta ensiviikolla. Yllätystieto oli itselleni
mieluinen, sillä nyt pääsen luennolta melkein suoraan Tammen kirjailtaan, joka pidetään sellaisessa sijainnissa,
ettei sinne kymmenessä minuutissa kävellä yliopistolta. Kaiken lisäksi tämä kirjailta olisi mennyt
pienryhmäharjoituksen päälle, milloin olisin joutunut olemaan poissa ensimmäisellä kokoontumiskerralla,
mikä ei varmasti olisi suvaittavaa niitä kohtaan, jotka eivät kursseille päässeet laisinkaan.
Huomasin juuri, että vuorenvarma Plan C:ni tälle vuodelle on romuttunut, nyt kun Romanian kieli
ja kulttuuri on viimein julkaissut alkeiskurssinsa opetusajankohdat. Se menee Taiteet ja Raamattu-kurssin
päälle, joka minulla on toisessa periodissa. Harmillista, sillä olisin todella halunnut sinne, mikäli mikään muu
hakemistani aineista ei avaudu. Hmph, ehkä ensivuonna uudestaan? Toivotaan, että ensivuonna aikataulussani olisi
sen menevä aukko, sillä haluaisin todella käydä aineesta perusopinnot.
sivuainekokeet takanapäin ; 02092009
Syyskuun ensimmäinen päivä on ohi, nyt syksyä ei voi kieltää enää paksunahkaisinkaan kesäihminen. Hah, voitin!
Eilen oli kulttuurihistorian sivuainekoe, johon oli valittu mielestäni tietysti ne artikkelikokoelman kaksi
vaikeinta kirjoitusta. Tai no, ensimmäisen kysymyksen viittaama artikkeli ei ollut haastavin, mutta kun
olisin oikeasti halunnut kirjoittaa
mieluummin vaikka nunnista, alastomista merimiehistä, kunnian menettämisestä tai huorista! Etenkin huora-artikkeli
kirjan viimeisenä sai intensiivisen fokukseni.
Kulttuurihistorian sivuainekoe ti 1.9. klo 10-12. Vastaa molempiin kysymyksiin:
1. Pohdi 1600-luvun alun englantilaisten matkakirjojen käsityksiä juutalaisista. Otsikoi.
2. Esipuheen merkitykset Angelo Polizianon teoksessa Lamia.
Kokeessa oli ehkä juuri ja juuri se kaksikymmentä hakijaa, joka on opiskelijakiintiö tälle vuodelle. Hakijoita
oli viime vuonnakin kuulopuheen mukaan vähän, mutta tänä vuonna englanninkielinen koekirja varmasti karsii
useimmat huvikseen onneaan koettavat. Koepaperien jaon jälkeen osa luovutti jo heti kysymykset nähdessään,
osa puolen tunnin päästä. Itse pinnistelin lähemmäs valomerkkiä, vaikka aika paljon houkutella ennen kuin
sanottavaa tuli ulos ja paperille asti. En tiedä, aukeaako taivaan portit, mutta katsotaan. Tulokset tulevat
ensiviikon maanantaina, joten turhan kauan ei tässä tarvitse epätiedossa kärvistellä.
Kokeen jälkeen kävin katsomassa TYY:n avajaiskarnevaaleja, (siellä oli tanssivia miehiä!) ja sen jälkeen
suuntasin yliopistolle uusien opiskelijoiden esittelyluennolle luovan kirjoittamisen opiskelijayhdistyksen
edustajana. Vuoden 2007 antologiat kävivät kaupaksi ja monet yleisen kirjallisuustieteen uusista opiskelijoista
olivat naamakertoimeltaan tuttuja luovan kirjoittamisen sivuainekokeesta. Patistin heitä ryhtymään Kammion
toimintaan, mikäli ovet luovaan kirjoittamiseen aukeaa. Illalla oli vielä hallituksen kokous, jonka jälkeen
siirryin viimein kotiin rentoutumaan. Päivä oli pitkä, muttei raskas siihen verrattuna mikäli kaikki menot
olisivat olleet vastavuoroisesti joko luentoja tai tenttejä.
Tänään on sitten hieman rennompi tai sanotaanko tyhjempi päivä. Käyn kirjakahvilalla ja aion käydä ostamassa vihoviimeiset,
(huom. tämä on lupaus) yliopistolle tarvittavat tavarat työpaikaltani. Olen pistänyt jo
tarpeeksi rahaa tulevaa lukuvuotta varten, mutta nyt kun omat kuvioni tulevalle vuodelle ovat selkeytyneet
hieman enemmän, (uskokaa tai älkää) tulen kyllä ansaitsemaan nuo muutamat ekstrakynät ja kansiot.
Toinen sivuainekokeeni, se tärkeämpi oli jo maanantaina. Luovan kirjoittamisen aineopintoihin haki 24, joista 12
pääsee sisälle. Kulttuurihistoria on oikeastaan varasuunnitelmani, jos en pääse luovan jatkoon. Jos kulttuurihistoriakin
näyttää takamusta suoritukselleni, niin menen joko Romanian kieli ja kulttuuri -sivuainekokonaisuuteen tai sitten
aloitan Italian kielen opiskelun. Eli varasuunnitelmia on tällekin vuodelle se neljä, aivan kuin ensimmäisenä
yliopistovuotenani ‒ voin siis olla huoletta, mitä ikinä tuleekaan käymään.
Lopuksi vielä linkki siihen paljon tuskailemaani luovan kirjoittamisen ennakkotehtävään:
Luokin ennakkotehtävä. Tehtävänantohan oli seuraavanlainen:
Kirjoita teksti, jossa luot kaksi fiktiivistä henkilöhahmoa ja sijoitat heidät johonkin todelliseen
ja kansainvälisesti merkittävään 2000-luvun tapahtumaan. Kuvaa tapahtuma mahdollisimman tunnistettavasti
ja rakenna henkilöhahmojesi välille jokin konflikti ratkaisuineen. Tekstilaji vapaavalintainen, esim.
proosakatkelma, runo, lehtiartikkeli jne. Pituus yhteensä korkeintaan 2 liuskaa.
uusia löytöjä ; 28082009
Olen huomannut itsessäni vilijonkkamaisia piirteitä: puran ahdistusta ja turhautumista siivoamiseen ja paikkojen
järjestelyyn. Kun asiat, esim. viralliset paperit, ovat järjestyksessä ja jokainen omassa kansiossaan siivosti,
tunnen rentoutuneeni ja saaneeni arkeni ohjakset taas tiukkaan otteeseen. Joskus tuntuu aivan siltä, että kaikki
ongelmat poistuvat kunhan vain alan siivota ja järjestellä. Helppoa ja yksinkertaista. Tosin sitten on niitä päiviä
kun iankaikkinen järjestelykin ahdistuttaa ja kaveriksi päätyy rikkaimurin sijasta viskilasi ja Goran Bregovic.
Kävin viimein ostamassa uusimman muumimukin, poliisimestarin. Hyödynsin Sokoksen S-etukorttitarjousta, jolla mukille
jäi hintaa 12,40 e. Samassa huomasin arabian internetsivuilta, että syyskuussa tulee markkinoille uusi muumiaiheinen
seikkailu-sarja, johon kuuluu kaiken maailman kippojen ja kaatajien lisäksi myös perinteinen muki. Sivuilla ei luvata
ostohysteriaa lauseella "myynnissä rajoitetun ajan" tai "sesonkituote", joten kiirettä mukin ostamiseen toivottavasti
ei tule.
Heidi Grönstrand: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla. Kukku Melkas: Historia, halu ja tiedon käärme Aino Kallaksen tuotannossa. Kati Launis: Kerrotut naiset. Tibor Klaniczay: Unkarin kirjallisuus
Ajattelin hyödyntää muumimukinostomatkani oikein kunnolla, joten suuntasin erääseen antikvariaattiliikkeeseen, josta
olen usein kuullut, mutta jossa en ole koskaan aiemmin vieraillut. Tarkistin sijainnin kartalta, (muutamia satoja
metriä Sokoksesta koilliseen) ja päätin käväistä siellä ensimmäisenä. Paikka osoittautui ihanan siistiksi ja
mukavanoloiseksi antikvariaatiksi. Kaunokirjallisuuden keskihinta oli ehkä minun kukkarolleni himpun liian korkea,
mutta lopulta löytäessäni kirjallisuustieteelliset opukset tuntui kuin olisin päässyt juuri minulle oikeaan paikkaan.
Hyllyssä oli useita uusia, korkeintaan muutamia vuosia vanhoja tutkimuksia ja tieteellisiä artikkelikokoelmia, joita
hinta ei todellakaan ollut pilannut. Ostin siltä seisomalta kolme opusta. Neljännen hain myöhemmin, mietittyäni ensin
kirjan hinta-laatusuhdetta yön yli kotona. Tällä kertaa sain kuulla opiskelija-alennuksesta ja myyjä oli niin reilu,
että sain edellisten ostosten alennuksen samalla kertaa. Neljän kirjan keskihinnaksi tuli 6 euroa kipale. Mikä UPEA
hinta kirjallisuustieteellisistä teoksista! Nyt hymyän kotona yksikseni seinille kuin Hangon keksi tai Naantalin
aurinko, miten sen nyt ikinä haluaakaan sanoa.
Lähdin alun perin ulos turhautuessani luovan kirjoittamisen aineopintojen ennakkotehtävään, (joka pitää siis palauttaa
maanantaina). Sain raikasta ilmaa pääni täyteen ja ainakin jonkin verran inspiraatiota alkusyksyisestä Turusta. Nyt
teksti on suhteellisen valmis, mutta sisällöltään täyttä ******. Ihan oikeasti, suoraan sanottuna ja kaunistelematta.
Ensinnäkin teksti on liian täysi, raskas ja tila loppuu kesken. Ei konfliktia ja kansainvälisesti merkittävää tapahtumaa
saa mahdutettua kahteen liuskaan. Olen venyttänyt marginaalit jo äärimmilleen ‒ niitä tuskin on enää. Ohjeissa sanotaan
vain rivivälistä sekä fonttikoosta, joten kai niitä marginaaleja saa paukutella. Toivon ainakin, sillä muuten tästä ei
tule lasta eikä paskaa.
Onneksi on vielä muutama päivä aikaa hioa sitä. Ensimmäistä kertaa toivon kunnolla, että minulla olisi jokin apu, johon
turvautua. Joku, joka lukisi tekstini ja voisi antaa vinkkiä. En haluaisi luovuttaa, sillä haluan aineopintoihin, mutta
en tiedä miten saisin tekstiä korjattua. Se on miltei valmis, mutta jälki on karmeaa. Mikä avuksi, kun ei aikaa, (eikä
sen puoleen inspiraatiotakaan) ole tehdä kokonaan uutta tekstiä? Tässä kun ei oikein taida vilijonkkamainen siivoilukaan
auttaa.
